Viimein raskas muutto on takanapäin. Kämppä on kyllä melko sekaisin vielä, mutta pahin on ohi. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä raskaammiksi muutot tuntuvat tulevan. Tavaraakin on joka muutossa entistä enemmän. Asiaan vaikuttaa kyllä sekin, että en ole ollut henkisesti kovinkaan tasapainoinen sitten lääkkeitten lopettamisen jälkeen. Muuton järjestely, itse muutto ja muuton jälkeiset päivät ovat kuluneet melkoista ahdistusta kärsiessä. Pitkään aikaan ei ole tällaista ahdistusta tuntunut, ahdistaa kun pitää soitella paikkoihin, ahdistaa kun tavarat ovat ihan sekaisin, ahdistaa kun pitää herätä kouluun, ahdistaa kun pelkää että rahat loppuvat..Pitäisi jaksaa keskittyä kaiken keskellä vielä kouluun ja tuleviin tentteihin. Ja työn etsintään. Onneksi työasiat luultavasti järjestyvät, huomenna selviää tarkemmin millaista työtä minulle oikein on tarjolla. Parin päivän ajan olen miettinyt pitäisikö mennä lekurille juttelemaan ahdistuslääkkeistä. Vai odottaisiko kuitenkin hiukan vielä, katselisi miltä tuntuu kun olen saanut tavarat paikoilleen ja hiukan jo uuteen asuntoon kotiutunut? Onhan muutto kuitenkin yksi merkittävimmistä stressiä aiheuttavista asioista ihmisen elämässä. En tiedä, ajatukset ovat tällä hetkellä jotenkin ihan sekaisin.