Aloittaminen tuntuu olevan aina niin vaikeata, vaikka kyse onkin tällä kertaa vain kirjoittamisesta. Pitää ensin pohtia pitkään, kannattaisiko vaiko ei, mitä seurauksia siitä on jos teen näin tai jos teen noin. Lopulta päädyn kuitenkin tulokseen, että hittoako siitä, teen niin kuin on minulle parhaaksi, viis siitä mitä muut ajattelevat. Joskus kadehdin ihmisiä, jotka vaan uskaltavat antaa mennä sen kummempia miettimättä. Minulle taitaa käydä niin vain humalassa:) On niin paljon asioita, joista minun olisi tärkeä kirjoittaa, purkaa ne, kuulla muiden kokemuksia ja saada osakseni ymmärrystä, eikä kuulla kuinka hankala ihminen olenkaan, kun en ole "terve" ja ylireagoin asioihin. Ja kun en jaksakaan kaikkea sitä mitä muut.

Jokatapauksessa, tänään oli aivan kamala päivä. Erittäin huono päivä lopettaa tupakointi! Jo aamu alkoi huonosti, kello soi ja minä vaan painan torkkua kun niin väsytti eikä ylös meinannut päästä. Pankkiin hoitamaan asioita, siellä ensin istun ja odotan, ja lopulta saan kuulla ettei asiaani ei pystytä hoitamaan kun puuttuu se allekirjoitus sieltä ja täältä. Kun aamu alkaa pienelläkin vastoinkäymisellä menee koko loppupäivä kaaoksessa ja vastoinkäymiset kasaantuvat: koulun printteri ei hyväksy kopiokorttia, saavun myöhässä tunnille huomatakseni, että kaikki tärkeä harjoitustyön loppuunsaattamiseksi kerrottiin juuri..jne. Itkupotkuraivari vain odottaa pintaan sukeltamistaan. Ihmettelen mihin katosi se rauhallinen ja tasapainoinen minä masennuslääkkeiden lopettamisen myötä. Siitä on jo kuitenkin melkein 2 kuukautta kun viimeisen nappulan söin, koska olinhan jo terve, en minä lääkkeitä enää tarvitse. Olen kuitenkin päättänyt antaa itselleni aikaa, aikaa mielialan tasaantua jos se on tasaantuakseen. Jos näin ei käy, mietitään asiaa uudestaan.