Mielialat ovat edelleenkin kovin vaihtelevia, vaikka lääkkeiden lopettamisesta on kohta kolme ja puoli kuukautta. Tilanne on kyllä selkeästi parempi kuin esimerkiksi pari kuukautta sitten, mutta turha varmaan haaveilla entisen kaltaisesta tasapainosta, elosta ilman ahdistusherkkyyttä. Välillä tuntuu ihan hyvältä ja tasapainoiselta, mutta aina tuntuu jostain ilmaantuvan joku ongelma, joka heilauttaa tasapainosta pois. Pitää yrittää löytää toisenlainen tapa olla ja tulla toimeen omien ongelmiensa kanssa, sillä kaikesta huolimatta en halua palata lääkkeitten syömiseen. Ihanaa on nauttia luonteen ja aistien herkkyytensä hyvistä puolista, kuten esimerkiksi siitä miten joku tuoksu tai näky luonnossa vaikuttaa voimakkaasti..Ikävämpää on taas kärsiä siitä kun ei ole kovin hyvää stressinsietokykyä, minkä vuoksi ahdistaa helposti. Sen asian kanssa minulla tulee kyllä työsarkaa olemaan..

Asiasta toiseen, eräs kohtalaisen tuore ystävyys katkesi, tai välit ovat nyt ainakin niin tulehtuneet, että tuntuu että paluuta entiseen ei ole. Toisaalta, tämä ystävyys on ollut melkoinen rasite välillä, sillä olen tuntenut joutuvani jonkinlaisen tukipuun asemaan hänen kärsiessä omista mielenterveysongelmistaan. Eikä mun polla kyllä sellaista jaksa, omasta itsestä huolehtimisessakin on ihan riittävästi työtä. Sitten, olihan niitäkin aikoja kun ystävyys näytti parhaimpia puoliaan..tai siltä oli enimmmäkseen viime aikoina tuntunut. Siksi kaikki jutut, mitkä äskettäin kuulin, yllättivät minut täysin. Että joku ihminen noin ajattelee minusta, huolimatta kaikista niistä kerroista kun olen hänelle ollut tukena..Pahinta on, että syytetään valehtelijaksi, syytetään asioista, joita ei ole sanonut tai tehnyt. Sitä en vaan voi hyväksyä. Ehkä tämä sitten onkin parasta, että asiat tulivat ilmi nyt, ja päästää irti moisesta ystävyydestä. Suututtaa kovasti kuitenkin.